Mediajulkisuutta kuntien tietopyyntöongelmille

STT:n toimittaja haastatteli meitä ja tältä pohjalta tehty juttu on julkaistu useammassa mediassa.

Toimittajan tekemä otsikko ”Kunnat piilottelevat edelleen julkisia tietoja” on raflaava ja yleistävä, mutta yleistäen näin on. Julkisiin tietoihin on usein laittoman hankalaa päästä kiinni (kirjaimellisesti), ja syitä on useita.

Tässä linkkejä julkaistuihin juttuihin:

Mikäli mietit, miten oma kuntasi on meille vastannut, voit tarkistaa tilanteen tästä taulukosta:

https://docs.google.com/spreadsheets/d/1rzlDSyQpva-LmbtV-LlNENsVScfoxU79KEkN6Jyid4U/edit#gid=0

Meitä auttaisi, mikäli saisimme vastauksen kaikista kunnista:

  1. vastauksen tähän tietopyyntöön sekä
  2. miksi meille ei vastattu.

Tämän jälkeen kirjoitamme edellä mainittuun taulukkoon merkinnän SELVITETTY.

Parhaillaan työstämme loppuraporttia, josta selviää nyt uutisoituja tietoja mielenkiintoisempia havaintoja – kuten esimerkiksi selityksiä sille, mistä syistä kuntien vastaamattomuus tietopyyntöihin johtuu!

Uutisjutut ovat suppeita – niissä asioita kärjistetään, yksinkertaistetaan ja yleistetään. Mikäli sinulla on kysyttävää, palautetta yms., ota yhteyttä!

Salatusta asiakirjastakin otsake on yleensä julkinen

palautehki

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Niitä voidaan salata vain laista löytyvin perustein. Tällöinkin useimmissa pykälän 24 salaamisen oikeuttavissa lainkohdissa on kyse osittaisesta salauksesta.

10§ Tiedonsaanti salassa pidettävästä asiakirjasta. Salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Yleisesti ottaen salaaminen hoidetaan siten, että salattava tieto asiakirjasta poistetaan ja muu asiakirja luovutetaan tietoa pyytäneelle. Täysin salattavastakin asiakirjasta pitäisi kertoa kysyttäessä, että mitä se koskee, 10§ rajoissa. Näin mielestäni toteutuu juuri viranomaisten toiminnan julkisuus: tietoa pyytävä saa selville suurin piirtein minkä parissa viranomainen puuhastelee, vaikkei tarkkoja asiakirjatietoja saakaan.

Erityisesti diaarin tai muun asianhallintajärjestelmän merkinnät ovat julkisia, koska niiden avulla kansalaiset voivat seurata ja yksilöidä helpommin heitä kiinnostavia asiakirjoja. Tiedonhankinta ja pyytäminen helpottuvat. Vain niissä harvinaisissa tapauksissa, kun jo tieto itsessään asiakirjan olemassaolosta on salattava tieto, on sen otsakekin syytä salata. Esimerkiksi mikäli jossain henkilörekisterissä on henkilön kohdalla asiakirja sosiaalipalvelun asiakkuudesta jne.

Näistä syistä lähetin Helsingin kaupungille seuraavankaltaisen kehitysehdotuksen:

Palaute: Salassa pidettävistä liitteistä otsake nettiin pöytäkirjoihin ym.

04.12.2015 10:13.12 – Aleksi Koski

Hei,

teillä on sivuillanne kaupunginvaltuuston esityslistat ja pöytäkirjat.

Uusimmassa kokouksessa on kohta 6., Takauksen myöntäminen Oy Apotti AB:lle. Siinä on mainittu hyvin liitteet ja että liite kaksi on salassa pidettävä ja mikä on salausperuste. Tämä on oikein mallikkaasti hoidettu muuten, mutta yleensä salassa pidettävää asiakirjassa on vain osa, ja yleensä tiedon saa salassa pidettävästäkin asiakirjasta sen aiheesta eli mikä on otsake.

Nyt toimittajan piti erikseen laittaa teille tietopyyntö, että sai selville salassa pidettävän asiakirjan aiheen. Se on ”Oy Apotti Ab – Apotti-hankkeen kustannusten erittely tilaajittain, arvio 2016–2025”. Mielestäni tämän tiedon olisi voinut laittaa tuolle sivulle, ja siihen perään sitten tuo ”salassa pidettävä” ja mikä on salausperuste. Säästyisi ylimääräistä työtä kaikilta, niin toimittajilta kuin teiltäkin Helsingin kaupungilla.

http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupunginvaltuusto/esityslistat/asiakirja?year=2015&ls=11&doc=Kanslia_2015-12-02_Kvsto_20_El

Muutoin helppo ja mukava lukea pöytäkirjojanne, kiitos siitä!

Kysymys koon vaikutuksesta tietopyyntöön vastaamattomuuteen

Saimme kysymyksen:

Silmäilin aineistoanne, ja näytti siltä, että ainakin Länsi-Uudellamaalla vastaamatta olivat jättäneet kaksi asukasluvultaan pienintä kuntaa. Onkohan tämä laajempikin trendi?

Hyvä kysymys; vastaan, että kyllä ja ei.

Kun listaa kunnat väestömäärän mukaan, niin isoja kaupunkeja on kourallinen, keskikokoisia kuntia (yli 10 000 asukasta) vähän enemmän ja valtaosa on hyvin pieniä kuntia (alle 10 000 asukasta). Samoin vastaamattomuus menee vähän samalla tavalla: pieni osa vastaamattomista isoissa (Jyväskylä) ja keskikokoisissa, paljon pienissä. Suhteessa vaikuttaisi siis siltä, että erityistä trendiä ei ole.

Mutta tämä on silmämääräistä arviota – en ole vielä tehnyt varsinaista tilastollista vertailua, koska kerään vielä aineistosta syitä ja ongelmia ja niitä nousee koko ajan. Kokoon liittyen:

  • kaikista kokoluokista tulee ongelmia ja toisaalta erinomaisia suorituksia. Joistakin kaikkein pienimmistä kunnista on tullut parhaimpia asiointikokemuksia, kun kunnanjohtaja on vastannut jo saman päivän iltapäivänä kun me olemme lähettäneet tietopyynnön.
  • samasta syystä joissain kunnissa vastausta ei ole tullut, koska tietopyyntö on ohjattu hyvin kiireiselle kunnanjohtajalle, jolta vastaaminen on jäänyt. Isommilla kaupungeilla on enemmän väkeä mukana ja todennäköisemmin kokeneita ihmisiä ja järjestelmä, joilla hoidetaan rutiinilla tietopyyntöjä. Mutta…
  • mitä isompi paikka, sitä enemmän tietopyyntöjä tulee. Joissain pienissä kunnissa ei ole lainkaan kokemusta tietopyynnöistä, ja vaikka kokemuksen puute toki hankaloittaa vastausta, pitäisi tilanteen periaatteessa olla otollinen vastaamiselle. Koon erilaisia vaikutuksia vastaamattomuuteen pitäisi selvittää enemmän.

Joka tapauksessa liitän Google Sheet:iimme nyt uuden sarakkeen, jossa on Wikipediasta otettu väkiluku kunnista. Ihan siksi, että jos joku haluaa uteliaisuuttaan jotain selvittää, niin se näin helpottuu. Mielellämme otamme kysymyksiä ja kommentteja vastaan.

Helsingin asianhallintajärjestelmä poikkeaa edukseen muista

Lähetimme tietopyynnön kaikkiin Manner-Suomen kuntiin. Näiden vastauksista Helsinki eroaa muista muutamalla tavalla.

Kaupungin tietojärjestelmästä tuli välittömästi kirjausilmoitus. Vastaavaa ei tässä laajuudessa ollut millään muulla kunnalla – vain kolmannes kunnista kuittaa, suurin osa yhdellä lauseella ja vain harva kertoo esimerkiksi missä tai kuka asiaa käsittelee. Helsingin kirjausilmoituksessa kerrottiin, että:

  • ”kirjeenne on toimitettu asian valmistelua varten”,
  • asian kirjaamisnumero (diaarinumero)
  • huomautus, että nimeni ja yhteystietoni on nyt rekisteröity kaupungin asianhallintajärjestelmään
  • linkki asianhallintajärjestelmän rekisteriselosteeseen
  • kuinka voin tiedustella asian käsittelyvaiheita
  • kuka on asian valmistelija sekä tämän yhteystiedot

Kaupunki vastasi vain päivän kuluttua. Tämä oli Suomen suurimmista kaupungeista selvästi nopeinta toimintaa ja valtakunnallisestikin 28 parhaan joukossa. Helsingin ripeyden edelle menevät vain pienet kunnat, joissa parhaimmillaan kunnanjohtaja vastasi tietopyyntöömme jo samana iltapäivänä.

Pyysimme kolmea edellistä Helsingin kirjaamoon tullutta tietopyyntöä. Kaksi ensimmäistä koski sosiaali- ja terveysasioita, jotka olivat lainkohdin perustellen ilmoitettu salassa pidettäviksi, mikä on täysin oikein toimittu. Kolmas tietopyyntö oli julkinen tietopyyntö, josta saimme diaaritulosteen.

Diaarituloste oli erityisen mielenkiintoinen, koska se paljastaa Helsingin kaupungin asianhallintajärjestelmän taipuvan tietopyyntöjen hoitamiseen paremmin kuin monen muun kunnan järjestelmät. Diaaritulosteesta ilmeni mm. seuraavat seikat:

  • Diaaritulosteen päiväys
  • Diaarimerkinnän tunnus
  • Merkinnän avauspäivämäärä (kirjauspäivämäärä)
  • Otsikko (diaarimerkintä on julkinen tieto)
  • Kuvaus: aavistuksen otsikkoa laajempi kuvaus aiheesta, tässä tapauksessa, keille tietopyyntö oli suunnattu
  • Vireilletulo-organisaatio: missä päin virastoja asiaa oikeastaan käsitellään
  • Valmistelija: asiankäsittelijä nimeltä mainittuna
  • Julkisuusluokka: julkinen
  • Salassapidon peruste: mikäli julkisuusluokka olisi joku muu, tässä lukisi heti peruste, jonka voisi välittömästi tietopyytäjälle antaa ilman ajantuhlausta asian pohtimiseen. Seikka merkitään diaariin siis jo kirjausvaiheessa!
  • Salassapitoaika: jälleen olennainen tieto selvästi näkyvillä diaarissa
  • Henkilötietoja: Sisältää henkilötietoja. Tämä seikka on myös erityisen tärkeä tietopyynnön ratkaisemisessa – kun asia on jo diaaritietoon merkitty, voidaan henkilötietoja sisältämättömät asiakirjat antaa heti sen kummemmin miettimättä. Henkilötietoja sisältävät kiinnittävät heti tiedon luovuttajan huomion ja hän osaa huomioida tiedot asiankäsittelyssä.
  • Määräaika
  • Asian tila: vireillä
  • Ratkaisupäivämäärä
  • Säilytysaika: Pysyvä Merkittävä tieto ja varmasti helpottaa asiakirjojen hallintaa, jos väliaikaisesti voimassa olevaan asiakirjaan voi merkitä voimassaoloajan jo kirjausvaiheessa. Erityisesti, jos järjestelmä toimii tältä osin sitten automaattisesti!
  • Saapuneet asiakirjat: tästä näkyi, että kirjaamoon oli toimitettu itse tietopyyntö ja sen saate. Lähettäjä oli peitetty. Mikäli olisimme halunneet näitä, olisimme siis voineet niitä pyytää. Tämä kuitenkin pieni miinus Helsingin kirjaamolle – henkilötiedot itsessään eivät ole salattavaa tietoa, eikä ole oikein perusteita sille, miksi tietopyynnön lähettäjän tiedot piti meiltä peittää.

Yhteenveto: monessa kunnassa ongelmia tietopyyntöihin vastaamisessa tuo se, että vasta tietopyyntöön vastatessa aletaan pohtia, sisältääkö asiakirja henkilötietoja tai salassa pidettäviä seikkoja. Mikäli nämä yksityiskohdat merkitään diaaritietoihin jo kirjaamisen yhteydessä asian ollessa ajankohtainen, säästää se paljon aikaa, vaivaa ja mahdollisia virheitä, kun asia otetaan esille tietopyyntöön vastaamista varten. Helsingin kirjaamon ripeys ja asianhallintajärjestelmän metatietojen laajuus vaikuttaisivat antavan hyvän pohjan tietopyyntöjen tekemiselle ja niihin vastaamiseen kustannustehokkaasti.

Tietopyyntöongelmat Politiikasta.fi:ssä

Politiikasta.fi julkaisi kirjoituksemme ”Kolmannes kunnista ei vastannut julkisuuslain mukaiseen tietopyyntöön”.

Siinä alleviivaamme sitä hälyttävää tosiseikkaa, että kolmannes Manner-Suomen kunnista ei ole vastannut tietopyyntöömme.

Kuntia pyydetään tarkistamaan tilanteensa tietopyyntövastausten taulukoiduista tuloksista sekä vastaamaan tarvittaessa tietopyyntöömme ja lähettämään selvitys, miksi siihen ei vastattu aiemmin.

Tutkimusryhmäämme voi olla yhteydessä myös muuten, mikäli teillä on aiheeseen liittyvä kysymys tai kommentti.

Yksi esimerkki toimintatutkimuksellisesta keskustelusta

Osana tutkimusta olemme jatkuvasti yhteydessä kuntiin: kyselemme ja ihmettelemme mutta myös neuvomme ja opastamme niiltä osin kuin uskomme tietävämme, miten asia on.

Tässä esimerkki vastauksestani keskusteluun, jonka aloitin tiedustelemalla, miksei tietopyyntöömme ole tullut vastausta:

Kiitos vastauksestasi!

Kysymyksestäsi: ”Ja nyt sitten on mietitty, että pitäisikö ne kaikki suullisestikin pyydetyt tiedot jollakin tavalla ”kirjata” /dokumentoida?”

Käsittääkseni näin voidaan tehdä, mutta se ei ole nykyisen lainsäädännön ja ohjeistusten pohjalta välttämätöntä eikä useinkaan käytännöllistä.

Tämä olisi lähinnä tarpeen vain sitä varten, että Suomen tietopyyntöjä voitaisiin taulukoida ja verrata muiden maiden tilanteeseen ja muihin vastaaviin tietoihin. Tällä hetkellä se ei selvästikään ole mahdollista, koska meillä ei ole vastaavia byrokraattisia tietopyyntökäytänteitä kuin joissain muissa maissa. Eli kun tietoa annetaan mitään mihinkään kirjaamatta, ei yleiskuvaa saada. Mutta olennaistahan on, että tieto liikkuu ja suomalaisen julkisuuslain henki toteutuu.

Muutama huomio:
”Hallintopäätöksiä asiakirjojen antamisesta /antamatta jättämisestä ei ole tehty.”

”Vastaaminen toukokuussa jäi, koska meille ei ole tullut yksityisen henkilön tietopyyntöjä kirjallisesti ns. ”tietopyynnön” nimellä.”

Tietopyyntö on käsitteenä selkeästi melko tuntematon monessa kunnassa. Käsite löytyy lähinnä oikeuskirjallisuudesta. Tällöin sillä yleensä tarkoitetaan juuri julkisuuslain (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta) perusteella tehtyä tiedon pyytämistä.

Mikäli tietoa ei voida pyydettäessä antaa, on lain mukaan tiedusteltava tietoa pyytäneeltä, haluaako hän siirtää asian viranomaisen ratkaistavaksi, eli haluaako hän päätöksen asiasta. Suullista kysyjää voi esimerkiksi pyytää laittamaan tietopyynnön kirjallisena. Silloin siihen on helpompi tehdä päätös. Ilman päätöstä tietopyynnöstä ei voi oikein valittaa esim. hallinto-oikeuteen, mikä on kunnan jälkeen seuraava muutoksenhakuosoite (33§).

Tässä vielä kyseinen kohta julkisuuslaista (14§)

”Jos virkamies tai muu 2 momentissa tarkoitettu henkilö kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on:

1) ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy;

2) annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi;

3) tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi; sekä

4) annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista.”

terveisin,

Aleksi Koski
projektitutkija
Viestintätieteiden laitos, L184
40014 Jyväskylän yliopisto
040 805 4146
aleksi.koski@jyu.fi

http://tietopyyntoongelmat.net

Hankalat viranhaltijat opiskelijoiden päänvaivana

Nuorissa on tulevaisuus! Turun ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelijoiden toimittamassa TutkaPro -verkkolehdessä on meneillään hyvä ja asiallinen juttusarja julkisuuslaista. Uusimmassa jutussa kirjoitetaan:

Helsingin hallinto-oikeuden tuomarin Taina Pyysaaren mukaan viranomainen tuntee lain, mutta puutteitakin on. Esimerkiksi hallinto-oikeudessa käsiteltävät tapaukset, jotka liittyvät asiakirjajulkisuuteen ratkeavat usein siten, että viranomaisen tekemä päätös muuttuu.

”Niissä julkisuuslakitapauksissa jotka meille tulee, niin viranomaisen päätöksiä kyllä kumotaan. Hallinto-oikeuden näkökulma on, että ne ovat enemmän julkisia kuin viranomainen on arvioinut. Että kyllä se jotain osviittaa siihen antaa”, Pyysaari sanoo.

Hallinto-oikeus toki näkee vain tapaukset, joissa on riitaannuttu.

Erilaisten viranomaisten ja asiankäsittelijöiden tilanteiden erikoinen tulkinta ja muu tietopyyntöjä hankaloittava käyttäytyminen on meille tuttua. Vaan tietopyyntöjä harvemmin tai koskaan tekevälle ne voivat olla uusia ja outoja.

Tällä hetkellä Jyväskylän yliopistossa on meneillään viestintätieteiden laitoksen opiskelijoille vapaavalintainen kurssi Julkisuuslaki ja tietopyynnöt*.

Jotta koko kurssi ei olisi silkkaa luennointia, elävöitetään sitä (ja herätellään opiskelijoita) osallistuvalla, näytelmäpohjaisella harjoitteella:

Luentotilan edessä on kaksi tuolia, joista toisella istuu allekirjoittanut esittäen kunnallista viranhaltijaa, pikkutakki päällä. Opiskelija istuu toiselle penkille, molemmilla on puhelimet. Tilanteessa opiskelija on lähettänyt tietopyynnön kuntaan, mutta mitään ei ole kuulunut viikkoon. Opiskelija soittaa tietopyynnön perään ja tiedustelee asiaa. Jokaiselle opiskelijalle vastaa viranhaltija, joka on käsikirjoitettu etukäteen jollain lailla ongelmallisesti käyttäytyväksi. Opiskelijan täytyy pyrkiä puhelinsoitolla edistämään asiaansa. Puhelinsoiton jälkeen keskustelemme opiskelijoiden kanssa kuluneen tilanteen läpi.

Tässä käsikirjoitetut, todellisuuteen pohjaavat tilanteet.

Tietopyyntö, mikä se on? Asiankäsittelijä tarttuu käsitteisiin. Mikä on tietopyyntö? Mikä on julkisuuslaki? Hän ei ole koskaan kuullutkaan. Tämä on mahdollista, koska kumpaakaan käsitettä ei löydy esimerkiksi laista viranomaisten toiminnan julkisuudesta vaan lähinnä oikeutta käsittelevästä kirjallisuudesta. Viranhaltijalle on epäselvää, mitä oikeastaan halutaan ja millä perusteella. Tietopyytäjän pitää osata asiansa ja valistaa.

Nihkeä viranomainen. Viranomainen vastaa puhelimeen koko olemukseltaan hyvin vastentahtoisesti. Hän kuuntelee sanottavan, mutta haluaa lopettaa puhelun mahdollisimman nopeasti; hän vaatii yksilöimään tietopyyntöä tarkemmin yksittäiseen asiakirjaan. Ongelman lähde on siinä, että viranomaista ei kiinnosta perehtyä asiaan eikä toteuttaa neuvonta-, selonotto- eikä vastausvelvollisuuttaan. Opiskelijan pitää olla tiukkana. Hänen pitäisi muistuttaa viranhaltijaa laista ja velvollisuuksista sekä olla sinnikäs.

Omat ohjeet. Viranomainen toteaa hyvin jämäkästi, ettei tietoa anneta. Opiskelijan pitää kaivella tarkempia perusteluja asialle. Mikäli näin tehdään, paljastuu, että kieltäytyminen perustuu viranomaisessa laadittuun omaan ohjeeseen. Viranomainen voi kieltäytyä antamasta julkisia viranomaisen asiakirjoja vain lakiin pohjautuvin perustein. Viranomaisorganisaation itse laatimat ohjeistukset eivät ole pätevä syy kieltäytyä tietojen antamisesta.

Julkisuus ei ylety yhtiöihin. Viranhaltija kieltäytyy antamasta mitään tietoja, koska tietopyyntö käsittelee asiaa, jossa on yhtenä osapuolena yritys. Viranomainen vetoaa osakeyhtiöluonteeseen. Mutta tietopyyntö koskee viranomaisen asiakirjoja. Vaikka julkisuuslaki ei ulotu yhtiöön, mikäli esimerkiksi kauppoja on tehty kunnan ja yrityksen välillä, niin jotain julkisia asiakirjoja on täytynyt syntyä, esimerkiksi tarjouspyyntöjä tai kuitteja. Lähtökohtaisesti kaikki viranomaisen hallussa olevat yhtiötä koskevat asiakirjat ovat julkisia. Jollei, täytyy kunkin kohdalta tarkemmin perustella. Lisäksi vähintään pitää kertoa, mitä asiakirjoja on olemassa ja antaa niiden nimet tai yleiset luonnehdinnat.

Yrittää ohjata väärään paikkaan. Viranomainen yrittää väestötietoja käsittelevän tietopyytäjän lähettää väestörekisterikeskukseen tai tilastokeskukseen asioimaan.  Mikäli alkujaan toisen viranomaisen tietoja käsitellään päätöksissä ja muussa toiminnassa, voi ne luovuttaa eteenpäin ongelmitta, mikäli niissä ei ole mitään salattavaa.

Viranhaltija lähettää ”jotain”. Viranhaltija on hieman epätietoinen pyynnöstä ja lähettää ”jotain” –  aivan muuta mutta vain hieman aiheeseen liittyvää. Tiedonpyytäjän pitää olla tarkkana ja kysyä, vastaako lähetettävä aineisto kaikkiin tiedontarpeisiin ja kysymyksiin, joita tietopyytäjällä on.

Lähettää vain päätöksen, ei liitteitä. Asiankäsittelijä lupaa lähettää aihetta koskevan päätöksen, mutta siihen liitettyjä muistioita ei halua lähettää, koska uskoo muistioiden olevan sisäisen toiminnan asiakirjoja eikä viranomaisen asiakirjoja. Mutta muistiosta tulee viranomaisen asiakirja, mikäli se liitetään päätökseen liitteenä.

Asiankäsittelijä on lomalla. Tietopyytäjälle vastataan, että asiaa käsittelevä henkilö on lomalla ja palaa vasta kahden kuukauden päästä jäädäkseen eläkkeelle. Mutta tietopyyntöhän ei saisi rajoittua viranhaltijaan. Tietopyytäjä voi muistuttaa tästä seikasta sekä kysyä asian diaarinumeroa sekä diaariotsakkeita ja pyytää että joku muu viranomaisorganisaatiosta lähettäisi asiaan liittyviä asiakirjoja.

Pyydettyä asiakirjaa ei ole olemassa. Viranomainen kertoo, että kyseistä päätöstä ei ole olemassa. Mutta sellainen pitäisi olla. Heitä voi muistuttaa, että laki vaatii tämän asiakirjan olemassaolon, ja tietopyynnön voi tehdä etukäteen: ”lähettäkää asiakirja heti kun se valmistuu ja julkistuu”.

”Onko tämä nyt se Kiminkisen juttu?” Viranhaltija olettaa tietopyynnön liittyvän meneillään olevaan arkaluonteiseen tapaukseen ja uskoo sillä haluttavan vahinkoa jollekulle henkilölle. Tietopyytäjät usein joutuvat tilanteeseen, jossa viranhaltija arvelee, epäilee, olettaa tai luulee tietopyynnön taustoista milloin mitäkin.

Viranomainen tuomitsee tietopyynnön asiattomana. Viranomainen utelee tietopyytäjän henkilöä, taustoja ja motiiveja tietopyynnölle. Pian hän alkaa kuitenkin kritisoimaan tietopyyntöä, kokee sen arkaluonteisena ja aivan tarpeettomana sekä kieltäytyy näillä perustein antamasta tietoa. Tietopyytäjän pitää osata penätä oikeuksiaan ja perustella asiaansa. Tietopyytäjän taustoilla, motiiveilla tai henkilöllä ei ole mitään vaikutusta oikeuteen saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Koska ne sanoi. Asiankäsittelijä ei halua antaa tietoja vedoten yhden osapuolen liikesalaisuuksiin. Tarkemmin kysyttynä ongelman lähde on, että yritys on kieltänyt tietojen antamisen ja määritellyt ne itse salaisiksi. Mutta julkisuuslain mukaan yrittäjä ei voi määritellä liikesalaisuutta.

Avoin data! Tietopyytäjälle ilmoitetaan, että kysytty aineisto on julkaistu avoimena datana, tai on löydyttävissä sieltä! Ongelma on, että kysytyt asiat eivät paljastu avoimesta datasta kuin osittain ja ovat sieltä hankalasti löydyttävissä. Avoin data ei poista tietopyyntöjä.

Kunnanjohtajan määräys. Asianhaltija ilmoittaa, että asiakirja on salainen kunnanjohtajan määräyksellä. Näin ei voi olla, vain lakiin perustuva syy voi salata asian.

Seassa on henkilötietoja. Asiankäsittelijä ilmoittaa, että järjestelmä luokittelee asiakirjan salaiseksi. Mutta tämä ei riitä, pitää perustella lailla. Lisäksi hän ilmoittaa, että seassa on ihan sivullisten henkilötietoja, joten asiakirja on salainen. Tämä ei ole pätevä syy olla antamatta tietoja, henkilötiedot on voitava erotella ja poistaa tai piilottaa julkisesta aineistosta.

Bonukset: Mikäli opiskelija mainitsee kyseessä olevan opiskelija-, tutkija- tai toimittajatausta, viranhaltija kyseenalaistaa heti tietopyynnön oikeutuksen ja tarpeellisuuden sekä kyseenalaistaa soittajan ja tämän taustatahojen etiikan. Vaikka perustuslain mukaan tietopyyntö on jokaisen oikeus ja julkisuuslain mukaan tietopyytäjällä tai tämän tarkoitusperillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta pyynnön toteuttamiseksi. Lisäksi viranhaltija käyttäytyy tylysti ja töykeästi, mutta on altis kokemaan oman kohtelunsa töykeänä ja ripittämään tietopyytäjää töykeästä kielestä.

*Kurssiluentojen videotaltiointeja löytyy youtube-kanavaltani.

Tietopyyntöjä ei liiemmin ohjeisteta

Tietopyyntöihin vastaamista ohjeistetaan kunnissa vaihtelevasti. Valtaosalla tietopyyntöömme vastanneista kunnista ei ole minkäänlaista erillistä ohjeistusta tietopyyntöihin vastaamiseksi. Joissakin kunnissa ohjeistuksen kerrottiin olevan vasta tekeillä tai päivitettävänä.

Ohjeistuksen sijasta tietopyyntöihin vastaamisessa sovelletaan julkisuuslakia, henkilötietolakia, lakia sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa tai hyvää hallintomenettelyä. Vastaamisvelvoite tietopyyntöihin on saatettu kuitata ”kuntia koskevina säännöksinä”.

Ohjeistusten puuttumista perusteltiin niiden käytännön tarpeettomuudella. Kunnalle osoitettuja tietopyyntöjä on vähän tai ne jopa puuttuvat kokonaan. Moni vastaajista ilmoitti luovutuskäytäntöjensä silti toimivan. Kunnan toiminta tietopyynnöissä kiteytettiin ”mahdollisimman pikaiseksi vastaamiseksi joko sähköpostitse tai postin välityksellä”.

Toiseksi perusteluksi ohjeistusten puuttumiselle kerrottiin lainsäädäntö. Sen todettiin ohjaavan viranomaisen toimintojen julkisuutta ja velvollisuutta vastata tietopyyntöihin niin tiukasti, ettei ohjeistuksiin ole erillistä tarvetta.

Julkisuusperiaatetta korostavat ohjeet on usein kirjattu omiksi pykälikseen kuntien hallintosääntöihin. Ohjeistusta voi sisältyä myös asiakirjahallinnon ja arkistotoimen toiminta- tai tiedotusohjeisiin. Lisäksi on erilaisia ohjeita mm. lomakkeiden täyttöön. Tietoturva- ja tietosuojaohjeissa on kerrottu siitä, missä tapauksessa julkisia henkilötietoja voidaan luovuttaa asiakkaille. Osa vastanneista kunnista mainitsi tietojen luovuttamisessa ohjenuorakseen Kuntaliiton ohjeistuksen.

Ohjeistuksissa siteeratut lain velvoitteet liittyvät useimmiten asiakirjasta antamisesta päättämiseen. Tällaisia mainintoja ovat esimerkiksi ”Tiedon asiakirjan sisällöstä antaa se viranomaisen henkilöstöön kuuluva, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu” tai ”Asia on käsiteltävä viivytyksettä, ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön.” Joissakin kunnissa vastaaminen perustuu ”esimiehen ohjeistukseen.” Ohjeissa onkin usein mainittu julkisuuslakiin sisältyvä oikeus luovutusratkaisun tekemisestä kunnan sisällä.

Varsinkaan pienemmillä kunnilla ei ole keskitettyä tietohallintoa, vaan tietopyyntöihin vastaavat oman asiantuntemuksensa pohjalta (joidenkin vastausten mukaan myös ”virkavastuulla”!) määrätyt viranhaltijat itsenäisesti eri hallintokunnittain. Tietopyyntöihin vastaaminen onkin jyvitetty tietyille henkilöille, useimmiten kysytyn asian valmistelijalle.

Sisältöjensä perusteella ohjeistukset on laadittu selvästi vain kunnan sisäiseen käyttöön. Ne eivät tunnu koskevan tai hyödyttävään varsinaisia tiedonpyytäjiä. Useista eri asiakirjoista kootut laajat ja vaikeaselkoiset sisällöt runsaine pykäläviittauksineen herättävät kuitenkin kysymyksen siitä, kuinka käyttökelpoisia ne ovat edes kunnalle itselleen. Harvoissa ohjeissa ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota tietopyyntöihin vastaamisessa saatuihin kokemuksiin tai mahdollisiin ongelmiin. Näistä kunta olisi voinut ottaa oppia ja ohjeistaa henkilöstöään niiden välttämiseksi jatkossa.

Tietopyyntöjen hinnoittelussa rajua vaihtelua

Lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta 34§ sallii viranomaisten periä maksun ylimääräisestä työstä tietopyyntöihin vastaamisessa, paperikopioista ja -tulosteista.

30:ltä tietopyyntöömme vastanneesta 205 kunnasta puuttui tieto aineistojensa luovutusmaksuista. Osassa vastanneista kunnista hinnaston laatiminen oli ”työn alla”.

Paperikopiot 0–6 euroa

Vastausten perusteella kopioiden hinnat vaihtelevat merkittävästi. Yleisimmin asiakirjan ensimmäisestä sivusta veloitetaan 50 senttiä, halvimmillaan 20 senttiä ja kalleimmillaan ensimmäinen sivukopio maksaa 5–6 euron välillä.

Vastaavasti jotkut kunnat ilmoittivat toimittavansa pyydetyt aineistot maksutta. Osa totesi toimivansa näin ainakin toistaiseksi ”jos tietopyyntöjä ei ala tulla säännöllisesti”.

Asiakirjakopioiden toimittaminen telefaksilla (tästä ilmoitti 50 kuntaa) tai skannattuna (20 kuntaa) osoittautui harvinaiseksi. Yleisin fax-lähetyksen liuskahinta on 2 euroa, mutta hinnat vaihtelevat 50 sentistä jopa 4 euroon. Asiakirjojen skannaus vaihtelee eurosta kymppiin.

Tietojärjestelmätulosteiden hinnat noudattelevat pitkälti kopioiden hintoja. Vain muutamat kunnat ovat hinnoitelleet erikseen järjestelmästään otetun tulosteen. Puolet kyselyyn vastanneista kunnista ei maininnut erikseen tietojärjestelmätulosteensa hintoja.

Yleiset toimistotaksat

Kuntien vastaukset eivät aina tuoneet esiin kovinkaan yksityiskohtaisia hintatietoja. Esimerkiksi Posiossa asiakirjoista peritään maksut ”voimassa olevien taksojen mukaan” ja Reisjärvellä ”kopiohinnaston mukainen maksu”. Ristijärvellä sovelletaan ”normaalia asiakirjoista perittävien maksujen hinnoittelua”. Torniossa ”eri palvelualueilla on omat vahvistetut hinnastot, eli niitä on useampia”. Ähtäri perii maksun ”kunkin osaston kopiokoneella vahvistetun kopiohinnan mukaan”. Virrat kertoi vain, että taksat asiakirjakopioiden maksuista ovat olemassa ja Kärsämäki, että kunnanvirastolla olevalla postimaksukoneella, telefaxilla tai kopiokoneella ei lähetetä tai kopioida yritysten, yksityistenhenkilöiden, puolueiden tai valtuustoryhmien ym. asiakirjoja.

Tiedon etsiminen 0–73,20 euroa/h

Erityisen merkittävä hintahaitari on kopioinnin ohella tapahtuvassa tiedonhakemisessa. Eniten tällaisesta työstä veloittavat Kauniainen (73,20 euroa/h minimissään puoli tuntia), Kuhmoinen, Kuopio, Kirkkonummi, Uurainen, Juupajoki, Vantaa, Espoo ja Tampere (50–60 euroa tunnilta). Yleisin tuntitaksa on 20 euroa, mutta esimerkiksi Oulu ilmoittaa tarkaksi taksakseen 48,53 euroa tunnilta. Kaustinen ilmoitti laajempien arkistoselvitystensä kestävän enintään tunnin. Tätä isommat ”toteutetaan erillisten tarjousten pohjalta, eivätkä ne koske virkatoimintaa”. Karstulassa pyydettyjä aineistoja etsitään kellon kanssa. Jos käytettävä työaika jää alle kymmenen minuuttiin, kopiohinta on 5,25–8 euroa/kpl (sis. alv:n), 10–30 minuutin työstä veloitus on 12 euroa/kpl (sis. alv) ja vähintään 31 minuuttia ja enintään tunnin kestävästä kopioinnista tiedonpyytäjä joutuu maksamaan 20 euroa/kpl (sis. alv:n).

Tietopyyntöjen vastaustilasto kaunistui, sekä videostriimi Nordic Open Knowledge -tapahtumasta 2.6.

Osallistuin Nordic Open Knowledge tapahtumaan 2.6. esittelemällä hankettamme ja kertomalla kuntien tietopyyntöongelmista. Esitykseni videostriimi löytyy tämän postauksen lopusta.

Havainnollistaakseni kuntien ongelmia kerroin esityksessäni tekemästämme tietopyynnöstä kuntiin. Kerroin, että sata vastausta kunnista yhä uupuu, kolme viikkoa pyyntöjen lähettämisen jälkeen. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta määrittää helpolle tietopyynnölle enimmäisajaksi kaksi viikkoa (14§, 4. momentti).

Esityksen jälkeen Kuntaliiton erityisasiantuntija Elisa Kettunen otti minuun yhteyttä ja kysyi, voisinko tarkistaa lähettämieni sähköpostien osoitteet vertaamalla niitä Kuntaliiton osoitehakemistoon kuntien virallisista sähköpostiosoitteista.

Tämä oli erittäin tervetullut yhteydenotto, koska se tarjosi yhden keinon selvittää, miksi tietopyyntöihin ei oltu vastattu. Verrattuani osoitteita toisiinsa excelissä, sain tulokseksi tämän:

Lähetimme 300 tietopyyntöä, joista 63 oli lähetetty eri osoitteisiin kuin mitä Kuntaliiton yhteystietoluettelossa mainitaan. Nämä 63 oli pääsääntöisesti lähetetty osoitteeseen kirjaamo@(kunta).fi.

Näistä:

  • 37 kpl oli mennyt perille tästä huolimatta ja niihin on vastattu TAI kuitattu (eli olivat menneet kirjaamoon, eivät viralliseen sähköpostiin),
  • 3 kpl oli itse poimittu kunnan verkkosivuilta ja ne olivat eri sähköpostiosoitteita (jotain muuta kuin kirjaamo@(kunta).fi), kuin mitä Kuntaliiton luettelossa, ja näihin oli saatu jo vastaukset.
  • 1 sähköposti ei ollut mennyt perille, koska kyseisen kunnan verkkosivuilla on yhteystiedoissa väärä sähköpostiosoite.
  • Lisäksi 1 kunta oli jäänyt listasta pois, Ahvenanmaa poisluettuna kuntia Suomessa on 301.

Tämän jälkeen jäljellä oli 22kpl Kuntaliiton tiedoista poikkeavaa osoitetta. Niihin käytin E-mail checker -työkalua, joka paljasti, että:

  • 3 kpl oli mennyt kirjaamoon, mutta niistä ei ole vastattu. (varmistin tämän soittamalla yhteen näistä kunnista, eli posti oli tullut perille, mutta asia oli vielä kesken),
  • loppujen 19 kappaleen kohdalla E-mail checker ilmoitti statukseksi ”Unknown”. Ohjelma antaa näille tuloksille seuraavan selityksen:

” Conclusive verification result cannot be achieved due to mail server configuration or anti-spam measures. See table “Additional Status Codes”.

Eli näihin osoitteisiin lähetimme postia, mutta emme saaneet järjestelmältä vikailmoitusta toimimattomasta sähköpostiosoitteesta.

Näistä:

  • 2 kpl ”None”:

“No additional information is available.

This status differs from a TransientNetworkFault as it should not be retried (the result will not change).

There are a few known reasons for this status code for example the target mx record uses Office 365 or a mail provider implementing custom mailbox shutdowns.”

  • 2 kpl ”TransientNetworkFault”:

“A temporary network fault occurred during verification. Please try again later.

Verification operations on remote mail servers can sometimes fail for a number of reasons such as loss of network connection, remote servers timing out etc.

One other possible cause of a temporary fault is Grey Listing.

These conditions are usually temporary. Retrying verification at a later time will usually result in a positive response from mail servers.

Please note that setting an infinite retry policy around this status code is inadvisable as there is no way of knowing when the issue will be resolved within the target domain or the grey listing resolved, and this may affect your daily quota.”

  • 15 kpl oli “ServerIsCatchAll”:

“The server is configured for catch all and responds to all email verifications with a status of Ok.

Mail servers can be configured with a policy known as Catch All. Catch all redirects any email address sent to a particular domain to a central email box for manual inspection. Catch all configured servers cannot respond to requests for email address verification.”

Eli ilmeisesti näiden 19:n sähköpostin kohdalla väärään osoitteeseen mennyt sähköposti (kuten kirjaamo@(kunta).fi ) ei tule koskaan kenenkään tietoisuuteen. Tämä on erityisen ongelmallista, koska tämän tietopyynnön perusteella lähetettiin näihin kuntiin uudestaan tietopyynnöt (tällä kertaa Kuntaliiton tarjoamiin osoitteisiin),  mutta sähköistä kuittausta ei edelleenkään ole niistä kuulunut kuin yhdestä kunnasta.

Joissain kunnissa siis on toiminnassa automaattinen kuittaus, eli sähköpostijärjestelmä kuittaa automaattisesti lähettäjälle, kun kirjaamo on saanut viestin. Tämä olisi Lain sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (24.1.2003/13) mukaista toimintaa ( 12§ ). Näiden 301:n tietopyynnön perusteella suurin osa kunnista ei noudata tätä lain pykälää, koska niistä ei tule minkäänlaista kuittausta ennen vastausta tietopyyntöön useita päiviä sen lähettämisen jälkeen.

Eli kertauksena uudet, korjatut tiedot:

  • toimivaan kunnan sähköpostiosoitteeseen lähetettiin 280 viestiä, joihin saatiin kolmessa viikossa 200 vastausta. Eli 80 vastausta yhä uupui, ei 100.
  • 20 viestiä oli mennyt väärään osoitteeseen, yksi kunnan verkkosivujen osoitevirheen vuoksi ja 19 lähettäjän väärän osoitteen vuoksi, mistä kunnan serveriasetusten vuoksi ei tullut vikailmoitusta.
  • Yksi kunta oli jäänyt pois koko kuntalistauksestamme. Pahoittelut Virolahdelle.
  • Tänään lähetettiin vielä 21 tietopyyntöä näihin sähköpostiongelmatapauskuntiin, joihin tietopyyntömme ei siis ilmeisesti ole voinut mennä perille aiemmin.

Myöskään se ei ole poissuljettu seikka, etteikö näiden 80 kunnan tapauksessa viesti olisi juuttunut esimerkiksi roskapostisuodattimiin. Yhdessä vastauksessa tietopyyntöömme kerrottiin, että  tietopyyntöön vastannut virkailija poimi tietopyyntömme roskapostikansiostaan. Mutta kuten esityksessäni mainitsin, pureudun tarkemmin tähän tietopyyntöjen analysointiin tuossa juhannuksen aikoihin, kun kuntien virastoissa ollaan lomilla.

Olen toimittanut excell-taulukkoon merkityt poikkeavuudet, ongelmat ja lisätiedot Kuntaliiton Elisa Kettuselle, jota haluan kiittää erittäin hyvästä yhteistyöstä.

Esitykseni videotaltiointi tässä alla, alkaa kohdasta 01:28:28.

http://livestream.com/accounts/2914987/events/4095750/videos/89040807/player?autoPlay=false&height=360&mute=false&width=640