Läpinäkyvyys vaatii tahtoa

Lähdössä ministeriöstä uusiin (tai pikemminkin vain toisiin) hommiin
Virkamies lähdössä ministeriöstä uusiin (tai pikemminkin vain toisiin) hommiin.

Tämä on ensimmäinen julkisuuslain ja viranomaistoiminnan julkisuutta käsittelevä ajankohtaisjuttuni tällä sivustolla. Pyrin tarjoamaan näitä uutisia jatkossa viikottain. Poimin teemoja päivän uutistarjonnasta ja avainsanahaulla Tweetdeckin avulla Twitter-virrasta ja käsittelen puhutuimpia aiheita. Meille voi myös lähettää uutisvinkkejä tai kysymyksiä jostain viranomaistoiminnan julkisuuteen ja avoimuuteen liittyvästä teemasta.

Päivän julkisuusteemainen puheenaihe ei liity kuntiin vaan – *kröhöm* – nykypäivän dynaamisen organisaatiokentän rajapinnoille. Pidän kovasti kapulakielestä. Se usein kohdistuu asiaan erittäin tarkasti, mutta näitä käsitteitä täytyy tuntea aika hyvin ennen kuin ne aukeavat. Tällä lauseella tarkoitan nyt sitä, että nykyisin on paljon erilaisia yrityksiä, julkisen puolen toimijoita ja yhdistyksiä, joiden yhteistoiminnasta haetaan uudenlaisia tapoja tehdä asioita. Tämä vain usein johtaa ennalta aavistamattomiin törmäyksiin ja sotkuihin, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Kun totutut vanhat toimintatavat eivät uudessa ympäristössä toimikaan.

Tutkiva journalisti Salla Vuorikoski käsittelee usein ansiokkaasti julkisuutta ja avoimuutta käsitteleviä uutisaiheita. Tällä hetkellä hän painii olympiakomiteaan liittyvien rahoitusepäselvyyksien kanssa:

Paneudutaanpa hetkeksi tähän uutiseen:

Isoin eettinen ongelmallisuus liittyy tässä tapauksessa siis siihen, että ministeriön virkamies on ollut suunnittelemassa yksityistä työpaikkaa, johon itse siirtyy. Lisäksi tämän paikan rahoittaa hänen entinen työpaikkansa julkisella rahalla yksityiskohtia kertomatta. Omanlaisensa versio ”revolving door” -ilmiöstä, joka nyt ei kohdistu yritykseen vaan kolmannelle sektorille. ”Revolving door” haiskahtaa aina korruptiolle. Tästä syystä kaikenlaisten epäilyjen häivyttämiseksi olisi kaikille parasta olla asian suhteen mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä. Se olisi eettistä toimintaa.

Suomen urheilun eettinen keskus (SUEK) on ry eli rekisteröity yhdistys. Kun pohditaan, onko jokin tieto julkista, tarkastetaan ensin onko kyseessä viranomainen tai julkinen vallankäyttäjä. Seuraava on poiminta SUEK:n perustamistiedotteesta:

”SUEK on yleishyödyllinen yhteisö, jonka toimintaan kuuluvat urheilun eettiset asiat Suomessa sekä kansainvälinen yhteistyö. Antidopingtoiminnan sekä urheilukilpailujen tulosten manipuloinnin ja katsomoväkivallan ehkäisyn rinnalle saattaa tulevaisuudessa nousta muitakin eettisen urheilun teemoja. Yhdistys saa rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä muilta yhteistyötahoilta. SUEKilla on viisi jäsentä: Suomen Olympiakomitea ry, Suomen Paralympiakomitea ry, Suomen Urheilulääkäriyhdistys – Finlands Idrottsläkareförening ry, Valo, Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry sekä Suomen valtio, jota edustaa opetus- ja kulttuuriministeriö.”

Vaikuttaisi siltä, että SUEK on viranomaisista erillään oleva yleishyödyllinen yhdistys, jota ei julkisuuslaki organisaationa lähtökohtaisesti sido. MUTTA silloin kun SUEK käyttää merkittävää julkista valtaa, pätee julkisuuslaki yhdistykseen näissä vallankäyttötilanteissa. SUEKin maksamat palkat eivät kuitenkaan ole tätä julkista vallankäyttöä. Opetus- ja kulttuuriministeriöltä voisi esimerkiksi kysyä, paljonko he lahjoittavat rahaa SUEKin toimintaan, mutta käsittääkseni SUEKia ei voi julkisuuslailla velvoittaa kertomaan, miten tämä raha jaetaan palkkoihin.

Eikö sitten ole mitään keinoa saada selville SUEKin palkkoja? No toki on. Ensinnäkin vastoin yleistä harhaluuloa palkka on julkinen tieto. Tai siis sen kertomisessa  julkisesti ja tämän tiedon levittämisessä ei ole mitään laitonta. Ihmisen kokonaisvarallisuus on lain pohjalta salattava tieto, mutta henkilön kuukausipalkka ei tätä kerro. SUEK ry voisi siis halutessaan kertoa kaikki palkat ilman mitään ongelmia, asia on heidän itsensä harkinnassa. Läpinäkyvyyden eettisen periaatteen pohjalta tämä olisi perusteltua, erityisesti nyt kun asia on herättänyt julkisia epäilyjä ja kyseessä on pohjimmiltaan julkinen raha (=meidän verorahat!).

Toinen vaihtoehto olisi, että opetus- ja kulttuuriministeriö vaatisi julkisen rahoituksen vastineeksi tarkat tiedot julkisten rahojensa suunnitellusta ja toteutuneesta käytöstä, mm. miten palkkoja on maksettu. Sitten ministeriö voisi avata nämä tiedot. Kyseessähän on yleishyödyllinen yhdistys eikä tästä vaarannu mikään julkinen tehtävä tai liikesalaisuusintressi.  Ministeriön rahanjaon seurannasta onkin tehty kantelu oikeuskanslerille sillä perusteella, että toiminnassa nyt ei noudateta läpinäkyvyyden ja tasapuolisen kohtelun periaatteita.

Kyllä kaikenlainen avoimuus olisi mahdollista, jos vain löytyy (poliittista) tahtoa.

Muuten Sallan lisäksi julkisuuslain teeman parissa työskenteleviä maamme johtavia tutkivia journalisteja esitellään tässä mainiossa radio-ohjelmassa, joka on kuunneltavissa Yle Areenassa: Toimiiko asiakirjajulkisuus?

Suosittelen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s